Alaluku 2.1 Kinematiikkaa
Alaluku 2.1.1 Yksiulotteista kinematiikkaa
Katso video Kinematiikkaa yksiulotteisessa liikkeessä. Tee muistiinpanot, joista näet miten paikan funktiosta saadaan derivoimalla nopeus ja kiihtyvyys ja miten kiihtyvyyden funktiosta saadaan integroimalla nopeus ja paikka. Pyri myös ymmärtämään käsitteellisesti, miksi juuri derivaatat ja integraalit ovat oikeita työkaluja kinematiikan tutkimisessa. Vastaa sitten seuraaviin kysymyksiin.Harjoitustehtävät Harjoitustehtävät
1.
Hiukkasen paikka ajan funktiona on
Mikä on hiukkasen paikka ja nopeus, kun
Piirrä
n ja n graafit välillä
a) Paikan saa sijoittamalla paikan funktioon annetun ajan:
Nopeuden saa paikan derivaatasta:
ja hetkellinen nopeus
b) Kuvissa y-akselin skaala on pienempi kuin x-akselin.
2.
Allaolevassa kuvaajassa on kiihdytyskilpailuissa ajavan auton nopeus ajan funktiona. Laske auton kulkema matka ensimmäisen kolmen sekunnin aikana
integroimalla
geometrisesti
a) Selvitetään suoran yhtälö:
Suora kulkee origon kautta, joten \(x_0=y_0=0\) ja
Integroidaan suoran yhtälö 0:sta 3:een:
Siispä siirtymä on 18m. b) Kuvasta voi laskea suoraan kolmion pinta-alan
3.
Hiukkasen liikettä
Hahmottele
n kuvaaja. Yritä arvioida, missä funktio leikkaa akselit ja funktion käyttäytyminen, kun kasvaa suureksi. Piirrä tämän jälkeen kuvaaja tietokoneella/laskimella ja vertaa hahmotelmaasi.Määritä hiukkasen nopeus ajanhetkellä
Missä kohdassa hiukkasen liikkeen suunta muuttuu?
Missä hiukkanen on, kun sen nopeus on
a) Kuvaajan kulkua voi hahmotella sijoittamalla funktioon pari yksinkertaista arvoa, kuten -1, 0, 1. Tässä tapauksessa lisää vihjeitä saa siitä, että termi \(t^2\) on aina positiivinen ja siitä, että \(t^2>-4t \iff t\gt4\) tai \(t\lt-4\text{.}\) Tämä jälkimmäinenhän viittaa siihen, että ainakin näillä \(t\text{:}\)n arvoilla \(x\) on positiivinen. Tarkemmin funktion kuvaajan kulkua voi tutkia derivaatan avulla, mutta fysiikan tehtävissä on usein hyödyllistä hahmotella nopeasti funktion käyttäytymistä välittämättä tarkoista lukuarvoista.
b) Hiukkasen nopeus saadaan paikan funktion derivaatasta
c) Liikkeen suunta muuttuu, kun nopeus vaihtaa merkkiä. Nopeuden nollakohdasta saadaan siis suunnanmuutoksen ajanhetki
d) Selvitetään, millä ajanhetkellä nopeus on 4m/s.
Paikan funktion mukaan
eli hiukkanen on 2 metrin päässä origosta (jonka paikan mittaaja on valinnut.)
Alaluku 2.1.2 Kinematiikkaa kahdessa ja kolmessa ulottuvuudessa
Harjoitustehtävät Harjoitustehtävät
1.
Hiukkasen liikettä
Mikä on hiukkasen vauhti ajan funktiona?
Miten nopeuden komponenteista saa vauhdin?
Hiukkasen vauhti on sen nopeuden suuruus. Nopeuden komponentit saadaan derivoimalla paikan funktiot
Nopeusvektorin pituus saadaan pythagoraan lauseella
2.
Purjevene liikkuu itään vauhdilla 5 m⁄s. Äkillinen tuulenpuuska aiheuttaa veneeseen kiihtyvyyden
Tilanteesta kannattaa piirtää kuva.
Voimme tutkia kiihtyvyyden aiheuttamaa nopeuden muutosta komponenteittain. Kiihtyvyyden komponentit saamme trigonometrialla
Nopeuden komponentit muuttuvat yhtälön \(v(t)=v_0+at\) mukaisesti, joten kuuden sekunnin kuluttua ne ovat
Nopeuden suunta ja suuruus ovat siten
3.
Hiukkasen liikettä kuvaa yhtälöt
Hahmottele hiukkasen rata xy-koordinaatistossa. Mikä on hiukkasen nopeus ajan funktiona? Entä kiihtyvyys?
Hiukkanen on ympyräradalla. Nopeus saadaan paikkavektorin \(\vec{r} = \cos(t)\hat{i} + \sin(t)\hat{j}\) derivaatasta
ja kiihtyvyys edelleen nopeuden derivaatasta
eli ympyräliikkessä kiihtyvyys osoittaa ympyrän keskipistettä kohti.
Alaluku 2.1.3 Heittoliike
Harjoitustehtävät Harjoitustehtävät
1.
Pallo heitetään vaakasuoraan 25 m⁄s ja se lentää 50 m:n vaakasuoran etäisyyden ennen maahan osumista. Kuinka korkealta pallo heitettiin?
Valitaan karteesinen koordinaatisto siten, että heitto tapahtuu origosta x-akselin suuntaan. Nopeuden vaakasuora komponentti on \(v_x = 25\,\mathrm{m/s}\text{.}\) Lasketaan kuinka kauan tällä nopeudella kestää \(s=50\,\mathrm{m}\text{:}\)n matka:
Lähtönopeuden pystysuora komponentti on alussa 0. Vapaassa pudotuksessa oleva kappale on tasaisesti kiihtyvässä liikkeessä siten, että \(a=-g=-9,8\,\mathrm{m/s}^2\) (suunta tässä koordinaatistossa negatiivisen y-akselin suuntaan). Liikeyhtälö \(y\)-akselin suunnassa on siten
Eli pallo heitettiin noin 20 m:n korkeudelta.
2.
Lähtönopeudella
Kantama on pallon \(x\)-akselin suuntainen matka. Tämä matka saadaan lähtönopeuden \(x\)-komponentin ja lentoajan avulla. Lentoaika taas on helpoin määrittää kappaleen pystysuorasta liikkeestä. Lentoaika saadaan määritettyä esimerkiksi siten, että tutkitaan milloin tasaisella kiihtyvyydellä nopeuden \(y\)-komponentti on nolla. Tällöin pallo on lentoratansa lakipisteessä. Pallolla kuluu sama aika matkata lakipisteestä maahan, kuin heitosta lakipisteeseen. Kokonaisaika pallon matkalle on siis kaksi kertaa aika heitosta lakipisteeseen. Käytetään liikeyhtälöä \(y\)-akselin suunnassa. Lähtönopeuden y-akselin suuntainen komponentti saadaan trigonometrialla \(v_{0y} = |v_0|\sin\theta\text{.}\) Siispä aika \(t'\text{,}\) jossa \(v_{0y}\) vähenee nollaan, saadaan yhtälöstä
Joten kokonaisaika \(t=2t' = 2|v_0|\sin\theta / g\text{.}\) Nyt kantama saadaan pallon x-suuntaisesta liikeyhtälöstä
Pohditaan hieman tuloksen järkevyyttä. Suuri painovoima tarkoittaa suurta putoamiskiihtyvyyttä, joka pienentää kantamaa. Kantaman riippuvuus lähtökulmasta ei ehkä ole aivan ilmeinen, mutta ainakin jos heittää suoraan ylöspäin, eli \(\theta = 90^\circ\text{,}\) niin kantama on nolla. Tässä on ajateltu, että pallo lähtee liikkeelle aivan maan pinnalta, joten kun lähtökulma on nolla, on myös kantama nolla.
3.
Lähtökulma, jolla saavutetaan suurin etäisyys (ilman ilmanvastusta).
Tarkoitus on siis tutkia, missä kohtaa funktiolla \(x(\theta)\) on maksimi. Hahmotellaan ensin funktion kuvaaja. Asetetaan kerroin \(2|v_0|^2/g = 2,5\,\mathrm{m}\text{.}\)
Funktiolla näyttäisi siis olevan maksimi nollakohtien \(\theta=0^\circ\) ja \(\theta=90^\circ\) puolessa välissä. Funktion ääriarvokohdan saa selville tutkimalla sen derivaatan nollakohtaa:
jossa hyödynnettiin tulon derivoimissääntöä, tulon nollasääntöä ja sitä, että haluttu kulma on välillä \(0^\circ \lt \theta \lt 90^\circ\text{.}\)
4.
Pallon maksimikorkeus
Maksimikorkeuden voi selvittää käyttämällä esimerkiksi energian säilymistä. Jälleen voidaan tutkia vain y-suunnassa tapahtuvaa liikettä, jolloin mekaanisen energian säilymisestä saadaan
Tätäkin tulosta voidaan arvioida eri lähtökulmilla. Suoraan ylöspäin heitettäessä \(\sin(90^\circ)=1\) saadaan suurin korkeus. Suurempi lähtönopeus nostaa korkeutta ja suurempi putoamiskiihtyvyys pienentää korkeutta.